Dina on näyttävä tamma, mikä on varustettu varsin herkkähipiäisen luonteella. Siinä missä jokin toinen kisakenttiä kiertänyt hevonen ei hätkähtäisi edes kovaa kolahdusta, voi Dina säpsyä pahana päivänä jopa omaa varjoaan. Säpsyminen on joskus aiheuttanut käsittelijälle ylimääräistä päänvaivaa, mutta kimo ei siihen tarkoituksellisesti pyri. Herkkä sielu vaatii omat käytösmallin. Ihmistä kohtaan tamma on varautunut, mutta ystävällinen ja helposti käsiteltävissä. Jos ei huomioida satulavyön kiristämisestä aiheutuvaa hapanta naamaa, on tuskin olemassa hoitotoimenpidettä joka aiheuttaisi leidille harmaita jouhia otsatukkaan. Jos tallien säännöt antaisivat periksi, voisi Dinan periaatteessa jättää seisomaan käytävään ilman pelkoa karkuretkestä. Muita hevosia kohtaan Dina on pomottava, eikä siedä nenälle hyppimistä.

Varsinainen kilpahevonen tammasta kuoriutuu estekentällä. On käsittämätöntä miten muutama estetolppakin saa Dinan valppaaksi. Hevonen on esteillä kova suorittaja sekä nopea; nopeus on toisaalta joskus haitaksi kun jalat jäävät jälkeen hypyissä. Esteillä Dina muuttuu helposti vahvaksi ratsastaa, mutta on sangen ketterä ja varma hyppääjä. Vain vesieste on tähän päivään mennessä ollut ainoa haasteellisempi estetyyppi varmalle hyppääjälle. Muutoin Dina on kohtuullinen ratsastaa: sen ravi voi olla hankala istua, mutta laukka on kuin keinuhevosella. Se on suhteellisen helppo ratsastaa kuulolle, tamma jaksaa keskittyä useasti asiaan ja useasti se yrittää parhaansa. Kimo on herkkä suustaan, joten se vaatii ratsastajalta kevyttä kättä kaikissa tilanteissa. Maastossa Dina on säikky, mutta sen kanssa uskaltaa kyllä maastoilla. Kaveri tuo pienesti varmuutta etenemiseen.

Kilpahevosen piirteet heijastuvat myös vieraisiin paikkoihin. Tamma onkin valpas uusissa ympäristöissä, seuraa hälinää ja voi olla herkkä ulkoisille ärsykkeille. Kisakentällä fokus on useasti vain tekemisessä sen aikaa mitä se kestää. Dina on tottunut ja varma matkustaja, mikä harvoin tuottaa ongelmia - toki lastatessa on huonojakin päiviä.

Duman hoito-ohjeita

• Duma tulee hoitaa aina kiinnitettynä karsinassa, hoitopaikalla tai käytävällä. Ei tee pahuuksia, mutta pelataan varman päälle.
• Tarhaa mielellään ilman riimua ulkona, voi tarhata mieluiten kaverin tai kavereiden kanssa, pärjää myös yksin. Talvella tarhaan kumibootsit etusiin!
• Loimitetaan omistajan loimitusohjeen mukaan (kts. alemmaksi) säätilat huomioiden.
• Ratsastaessa kuolaimena käytetään pääasiassa perus nivelkuolainta.
• Liikutuksen aikana käytettävä suojia/pinteleitä kaikissa jaloissa, ja hokkikauden aikana etujaloissa bootseja.

Varustekaappi

Varusteet sivuilta: EQP, Varustevaunu, Takakujan Tallipuoti

Ruokintaohje

Duman suuntaa antava ruokintasuunnitelma. Ruokintasuunnitelma voi vaihtua kausien mukaan.

• aamu: 1L SSH Harmonia -täysrehua, aamuheinät _kg sisälle / ulos?
• päivä: mahdollisen liikutuksen jälkeen turvotettu pellavamössö, johon sekaan kaksi mitallista biotiinia (kuureittain, ei jatkuvasti) ja mitallinen rouhittua valkosipulia.
• ilta: 1,5L SSH Harmonia -täysrehua, 60g turvotettuja chiasiemeniä, iltaheinät _kg + yöheinä -_kg

rehut sivulta Stjärnesands Hästeri

ruokintasuunnitelma: vrl-14627

Sukuselvitys

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.

Valmennus 00.00.00000

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ym­päristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.